yöllä kun kävi kusella
mustaa leikkasi hurjat valojuovat
moottoreiden mylvintä kaikui metsien yllä
maalaispoikien kaahaillessa
järven jäälle aurattua rataa
ja silloinkin mietimme kuinka paljon jää kantaa
sillä jotkut meistä se oli jo pettänyt
aamulla viina oli miltei loppu
ja valo paljasti autiuden
kiipesimme kallion päälle hallusinoimaan,
huutamaan, nauramaan, laulamaan,
kuin intiaanit, hullut joogit
tai psykoottiset nerot
ja juonimme mahtavia suunnitelmia
tulevaa suuruuttamme varten
sillä me kaikki uneksimme huipuista
ja olimme päättäneet kiivetä
tikapuita pitkin taivaaseen
eikä kukaan meistä tiennyt miten
mutta me olimme varmoja neroudestamme
joka tulisi jalostamaan
kivusta ja hämmennyksestä puhdasta kultaa
eikä kukaan meistä tiennyt miten
