kuka kertoisi pikkulinnuille

että olisivat hiljaa kun yritän nukkua
    että olen kyllästynyt niiden sirkutteluun
ja ettei aivoni sulata enään yhtäkään
    pikkulinnunajatusta

kuka kertoisi pikkulinnuille
    ettei positiiviset ajatukset
    aina riitä,
    ja että näen heidän hymyissään epätoivoa

kuka kertoisi pikkulinnuille
    että heidän laulunsa on melusaastetta
    joka täyttää ilman kuolettavalla
            tyhjänpäiväisyydellä

kuka kertoisi pikkulinnuille
    suuremmista petolinnuista
    tai niistä
    joiden pahuus on jalostuneempaa

kuka kertoisi pikkulinnuille
    kivun maailmankaikkeudesta
    ja niistä monista terävistä asioista
    jotka hämmästyttää
            ja kummastuttaa 
    pientä kulkijaa

kuka kertoisi
    ettei muuria voi pysäyttää
    ja kuinka viimeinen taistelu
            aina hävitään
tai
kuka kertoisi pikkulinnuille
    että minäkin yritin
            olla pikkulintu

hormonitoimintaa

"olen taylor durden
ja jumalat ovat puolellani"

"olen taylor durden
ja jumalat ovat puolellani"

ei vittu toimi

saatanan fakiiri,
poltat ittes

se on ihan oikein sulle

uni

kaikki tiet vievät verenkiertoon

ruoansulatuselimistö,
ruumiinontelot,
ja limakalvot

se upottaa
injektiokyntensä sisääni
kehottaa unohtamaan
nielaisee pohjattomaan
    mustaan reikään
vaivun uneen

uni:
kävelen suurta unikkoniittyä
täällä missä on aina nyt
tai ei koskaan
eikä missään

muistan paljon kasvoja
kaikki menneet elämäni
kaikki kimaltaa, lainehtii
virtaa lomittain

tuuli puhaltaa naisen hiuksia
sen silmät helmiäistä
iho lehtihopeaa
en ole varma
kumpi olen

laulan sateessa

kummallista,
se tapahtui hyvin arvaamatta
ja nopeasti
kuin joku olisi
yksinkertaisesti
vääntänyt kytkintä
ja vettä alkoi tulemaan
villinä monsuunina

ihmiset juoksentelivat suojien alle
niinkuin
tämä hauras infrastruktuuri
voisi pelastaa
siltä murhaaja-aallolta
joka vääjäämättä lähestyy
kohti jokaista
haaveilijoiden kaupunkia

laulan sateessa
tai en laula, hyräilen
sekin tapahtuu
pääni sisällä
en tunne kappaletta
mutta se saa tämän kaiken
näyttämään jotenkin
nurinkuriselta

taksit kiertävät ympyrää

pakokaasu tuoksuu hyvälle

pyörryttää

viemärit hymyilevät

tiedän mitä ne ajattelevat

valkoista kohinaa

se vyöryy kohti taas
kuin suuri 
tyhjänpäiväisyyden aalto
ja hukuttaa
merkityksettömän
jaarittelunsa alle
ja mietin: miksi minä?

näytänkö muka
jotenkin sympaattiselta tyypiltä,
sellaiselta jolle voi avautua,
jota kiinnostaa?
minkälaisella ilmeellä
hioisin täydellisyyteen
välinpitämättömyyteni?
- minua väsyttää

ei, en halua satuttaa ketään
haluan vain vähän tilaa
tai jotain hieman 
todellisempaa
kuin nämä 
tasaisesti jatkuvat
kuolonkorahdukset
laiskat, 
pierumaiset äänet
kun ilmat 
vuotaa tyhjiin