perjantai 13. heinäkuuta 2012
laulan sateessa
kummallista,
se tapahtui hyvin arvaamatta
ja nopeasti
kuin joku olisi
yksinkertaisesti
vääntänyt kytkintä
ja vettä alkoi tulemaan
villinä monsuunina
ihmiset juoksentelivat suojien alle
niinkuin
tämä hauras infrastruktuuri
voisi pelastaa
siltä murhaaja-aallolta
joka vääjäämättä lähestyy
kohti jokaista
haaveilijoiden kaupunkia
laulan sateessa
tai en laula, hyräilen
sekin tapahtuu
pääni sisällä
en tunne kappaletta
mutta se saa tämän kaiken
näyttämään jotenkin
nurinkuriselta
taksit kiertävät ympyrää
pakokaasu tuoksuu hyvälle
pyörryttää
viemärit hymyilevät
tiedän mitä ne ajattelevat
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti