mikä tuuli puhalsi
kaikki nämä ihmiset tänne
näiden
surullisten pöytien ääreen?
kaadan moottoriöljyä kurkustani alas
ja hymyilen jotain vinksahtanutta hymyä
keuhkot rahisee karstaa
niissä on hyvät saundit
kuulostaa
rypistyneeltä muovipussilta
laastarit irtoo ja liputtaa
epätoivoisen äyskäröinnin stigmat
ei titanickaan selvinnyt
enkä taida minäkään
alan olemaan valmis
seuraavaan painosarjaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti