perjantai 13. heinäkuuta 2012

laulan sateessa


kummallista,
se tapahtui hyvin arvaamatta
ja nopeasti
kuin joku olisi
yksinkertaisesti
vääntänyt kytkintä
ja vettä alkoi tulemaan
villinä monsuunina

ihmiset juoksentelivat suojien alle
niinkuin
tämä hauras infrastruktuuri
voisi pelastaa
siltä murhaaja-aallolta
joka vääjäämättä lähestyy
kohti jokaista
haaveilijoiden kaupunkia

laulan sateessa
tai en laula, hyräilen
sekin tapahtuu
pääni sisällä
en tunne kappaletta
mutta se saa tämän kaiken
näyttämään jotenkin
nurinkuriselta

taksit kiertävät ympyrää

pakokaasu tuoksuu hyvälle

pyörryttää

viemärit hymyilevät

tiedän mitä ne ajattelevat

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti