se vyöryy kohti taas
kuin suuri
tyhjänpäiväisyyden aalto
ja hukuttaa
merkityksettömän
jaarittelunsa alle
ja mietin: miksi minä?
näytänkö muka
jotenkin sympaattiselta tyypiltä,
sellaiselta jolle voi avautua,
jota kiinnostaa?
minkälaisella ilmeellä
hioisin täydellisyyteen
välinpitämättömyyteni?
- minua väsyttää
ei, en halua satuttaa ketään
haluan vain vähän tilaa
tai jotain hieman
todellisempaa
kuin nämä
tasaisesti jatkuvat
kuolonkorahdukset
laiskat,
pierumaiset äänet
kun ilmat
vuotaa tyhjiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti