Hienostuneinta hulluutta

Ajattelin kokeilla kääntäjän hommia. Erikoisen pakkomielteeni ajamana päädyin kääntämään viime vuosisadan alun boheemitaiteilijoiden kirjoittamaa absintti-runoutta. Aluksi idea oli, että luen runoja 1900-luvun alun hengessä puoliyksityisissä Dorian Gray -iltamissa hyvinkääläisen shamaanitaiteilijan Ari Tukiaisen kotona vanhalla meijerillä. Myöhemmin tuli eri tahojen kanssa mieleen, että porjektia voisi myös kehitellä pidemmälle myöhemmin. Mutta se jää vielä nähtäväksi.

"Anna minun hullaantua,
hullaantua absintin hulluudesta.
Villeimmästä, kaikkein
ylellisimmästä hulluudesta."
-Marie Corelli

hyväntekijä

oli huono päivä,
väistelin feissareita
ja ajattelin dalai-laman neuvoa:
"jos et pysty hyvään,
vältä aiheuttamasta pahaa"
ja tulin siihen tulokseen
että se on ihan sopiva veruke
ihmisten välttelyyn tänään

toisinaan se on minun panokseni
maailmanrauhan edistämiseksi

en kannata mitään puoluetta,
poliitikkoa,
tai jääkiekkojoukkuetta
ja feissareille heti alkuun tiedoksi:
ei, ei kiinnosta ihmisoikeudet
eikä kiinnosta pitkittää
tätä hidastettua globaalia
juna-onnettomuutta
tarvitaan vähän enemmän
kuin kymppi kuussa
vaientamaan omatuntoni ääni
pieni ihme, tai oikea resepti

harpoin, ja mietin maailman kurjuutta
romanikerjäläisiä
jotka repivät voimapihdeillä
kirkon kuparirakenteita,
epäonnistuneita itsemurhia,
puhelinkauppiaita,
tulehtuneita varpaankynsiä,
lista vain jatkui,
ja mietin
että ne ovat kaikki
sopivia verukkeita
ihmisten välttelyyn tänään
ja että minulle pitäisi myöntää
mitali tai nobel tai jotain
mielummin kuin niille
irvokkaille virnuilijoille
jotka tekevät sisustusohjelmia
tai kirjoittavat horoskooppeja
tai suoltavat
sitä imelää hattaraa
mikä saa kenet tahansa
toivomaan pikaista päätöstä
tälle kaikelle

kotiin päästyäni
varmistin turvalukituksen kahdesti
vein roskapussin parvekkeelle
otin sukat pois jalasta
ja nukahdin

Kokeellista runoutta

Se oli hirveää. Painajaiset tapahtuneesta piinaavat minua edelleen antamatta rauhaa. Ei pelkästään yöllä kun nukun, vaan myös päivisin. Havahduin ulko-oven kolahdukseen ja ponnisteltuani itseni ylös hirvittävän nestehukan ja päänsäryn kiduttamana löysin asuntoni kaaoksesta, aivan kuin täällä olisi harjoitettu jotakin muinaista jumalanpilkkaa. Siellä täällä irti hakattuja raaroja ja ruumiinkappaleita, tyhjiä pulloja, omituista kirjoitusta seinillä ja kaappien ovissa, wasabi-perunalastujen silppua kaikkialla. Kysymyksen täytyi olla jostakin perverssistä noituudesta. Löysin olohuoneen pöydältä tahraiseen pahvinkappaleeseen raapustetun salaperäisen viestin joka viittasi johonkin tuleviin ajankohtiin.

Kokoillessani harvoja muistikuvia yhteen, äkkiä puhelin soi. Otto kysyi missä olen. Onnistuttuani mongertamaan olevani kotona, juuri herännyt, sain vastaukseksi epätoivoista naurua. Päätin siis unohtaa ajatukset nukkumisesta ja lähdin vaappumaan kohti Tiedostamoa. Duo Terveys oli tehnyt soundchekit ja timantinkovassa iskussa kun saavuin. Asensin kohinageneraattorin ja valmistauduin lukemalla vanhoja eskimo-rukouksia. Koko kaupungin kerma tuli kuuntelemaan runoja. Tilaisuus oli valtava suksee. Paikalla oli kaikki valtakunnalliset mediat, joimme shampanjaa ja allekirjoitimme sopimuksia kaikkein vaikutusvaltaisimpien yhtiöiden kanssa.

Vasta myöhemmin minulle alkoi paljastumaan edellisen illan kulku yksityiskohtineen kun kävi ilmi että kaikki kyseenalaiset kohtaukset oli päätyneet nauhalle. Silmieni edessä vilisti kauheita näkymiä kuin Hieroymus Boschin maalauksista. Hurvahtaneet simpanssit hyppivät kurkipotkuja keittiössä keskellä yötä vaahto suunpielistä lennellen, yöllä ovikelloa soittelevat kummalliset ihmiset, absinttia ryystävä psykedeelinen näppäimistö. Se kaikki oli niin käsittämätöntä etten voinut olla varma mikä oli totta ja mikä unta.

IRL

Bukowski sanoi että runoluennat on sellaisia tapahtumia missä lahjattomat ihmiset lukevat runojaan toisilleen ja kutsuvat itseään runoilijoiksi. Kuulostaa hyvältä ajattelin, ja kahlasin polvia myöten lumessa kohti Neljättä linjaa missä HPC oli mainostanut järjestävänsä runoillan. Duunin jälkeen oli muutama tunti tapettavana joten kävin tekemässä Akateemisessa heräteostoksen, join kupin kahvia ja söin patongin. Huhu kertoi että Hämeentien etnokaupoista saa halpoja riisisäkkejä, joten käytyäni varmistamassa huhun paikkansapitävyyden, päätin mennä tappamaan aikaa oluen ja heräteostokseni parissa. Siellä oli aika autiota. Harri ja se naisesiintyjä viritteli äänentoistoa. Hetken kärsittyäni janoa tiskin edessä kävin tiedustelemassa tietääkö kukaan kuka myisi olutta, ehkä se tyyppi joka veteli niitä piuhoja on siellä duunissa? Ei tietoa. Homma vaikutti jotenkin epäilyttävältä, kunnes iloisen helinän saattelemana joku kantoi kaljakoria tiskin taakse. 4.50e tuoppi. Kyllä työssäkäyvällä muutamaan on varaa.

Ensimmäinen esiintyjä luki runoja i-padilta. Ainoa mitä muistan oli "hakakolme hakakolme hakakolme" (<3<3<3). En oikein saanut selvää mitä se siellä keuhkosi. Sitten taisi käydä joku räppääjä riimittelemässä taustanauhan säestyksellä, se oli ihan leppoisan olosta vaikka vihaankin rap-musiikkia. Sitten joku paksu jäbä soitti kitaraa sekä huuliharppua ja lauloi jostain keinutuolista. Viimeisenä joku nätti tyttö soitti syntikkaa ja kähisi jazzia. Virallisia esiintyjiä seurasi avomikki-osuus, boheemin näköisiä hipstervihervasureita loikki lavalle yksi toisensa jälkeen lukemaan pienistä vihoista ja papereista. Vaikkei kaikki tekstit iskenytkään, täytyy sanoa että tykkään tästä meiningistä: jengi laittaa itsensä likoon. Itse vasta kaapista ulos tipahtaneena huomasin että tekstien lukeminen/esittäminen on ihan eri juttu kuin niiden kirjoittaminen. Se tarjoaa mahdollisuuksia lukemattomiin nöyryytyksiin ja päätymättömille adrenaliini-tötsyille. Hyppää tuleen ja pala! pala! pala!

Luin palkkaorjuutta kauhistelevan runon Kahdeksasta neljään ja muutaman tuopin jälkeen laahustin kotiin, nukuin muutaman tunnin ja lähdin aamulla väsyneenä ja pahoinvoivana töihin. Tyhjentyneenä. Aivot raukeina.

kirje

kirjoitin kirjettä itselleni.
leikkelin lehdistä mielivaltaisesti tekstinkappaleita sekä kuvia ja liimailin niitä epämääräisessä järjestyksessä paperille, muodostaen eräänlaisen kollaasin.
putkiaivot vastaanottavat viestejä lineaarisesti,
missä auki kammettu tajunta muodostaa välittömiä kokonaisuuksia.
jokaisessa arkipäiväisessä toimituksessa on ripaus arvaamattomuutta, jokin mystinen tekijä:
joskus juna ei tule ajoissa koska kiskoilta joudutaan siivoamaan paloletkuilla sinne hypänneen ruumiin kappaleita.  hyppäämiselle oli omat syynsä. ehkä se oli perhonen joka laskeutui hänen olkapäälleen ja kuiskutti korvaan: "tee yksi hyvä työ elämässäsi."
joskus on pakko maalata vihreällä koska punainen on loppu.
nuolaisin kirjekuorta. kuoret maistuvat hassulle.

rakas päiväkirja

rakas päiväkirja,
kai sä oikeesti rakastat mua?
mul ei oo ketään muuta :(

runoilijan stigmat

kirjoitin blogia
kyllä, kirjoitin blogia
on nöyrryttävä jokaiseen häpeälliseen innovaatioon
pysyäkseen ajan hermolla
nähdäkseen miten tämä saatanan riivaama sukupolvi
tanssii rokkia, heristää virtuaaliperseitään
ja nyrkkejään
ja kerran kiepsahdettuasi yli tapahtumahorisontin
olet ikuisesti välimuistin vankina
lol
(turha haaveilla kansanedustajan urasta)

kahdeksasta neljään (oodi kellokorteille)

kaikki eivät siihen ilmeisesti pysty,
vaikka ohjeissa sanotaan että kaikkien tulisi niin tehdä
olla osa suurta tuotantolaitosta
joka pyörii ihmislihalla, syö mielenterveyttä ja paskantaa ihmisraunioita
vain säyseät eläimet taipuvat siihen
murretut ja kuohitut
pienet muurahaiset morttelissa
vartioimassa satamien portteja
paistamassa voisarvia
tekemässä valaista parfyymiä
myymässä serpentiiniä ja pillejä

nukun vielä kun rumin osa minusta nytkähtää ylös
herätyskellon laukaukseen
ja laukkaa radalle
palvelemaan, palvelemaan keisaria
jonka kauniit vaatteet on jo vanha tarina
niin vanha ettei ketään kiinnosta
kuin se mitä on itsenäisyyspäivänä linnanjuhlissa päällä
tai onko seuraava älypuhelin entistä älykkäämpi
ja viipaloidut leivät,
viipaloidut juustot
viipaloidut kinkut
ja viipaloidut ajatukset
laatutarkistetut,
yksittäispakatut
ja valmiiksi annostellut

monet siihen ilmeisesti pystyvät
massat jotka pyörittää raskasta koneistoa
kaleeriin kahlitut kurjat soutajat
tyhjyyden limbon kammenkääntäjät
puuvillapeltojen arkisankarit
mikä kertoo että pimeys
joka natustaa meidän pieniä hamsterinsieluja
on pääsemässä voitolle
pinnalla pysyminen on kilpaurheilua
ja inhimillisyys katoava luonnonvara

orjuus ja prostituutio
ammateista vanhimmat
yhdessä
pinoaa tiili kerrallaan
tyhjänpäiväisyyden pyramidia
muistomerkkiä ihmisellle

länsimaisen filosofian historia pähkinänkuoressa

platon oli kova jätkä
aina valmiina ottamaan erää
sokrates oli juoppo
aristoteles oli nössö
tuomas akvinolainenkin
paskasakkia kaikki
paitsi platon
aina valmiina otteluun
öljytty vartalo auringossa kimaltaen