lauantai 18. helmikuuta 2012

IRL

Bukowski sanoi että runoluennat on sellaisia tapahtumia missä lahjattomat ihmiset lukevat runojaan toisilleen ja kutsuvat itseään runoilijoiksi. Kuulostaa hyvältä ajattelin, ja kahlasin polvia myöten lumessa kohti Neljättä linjaa missä HPC oli mainostanut järjestävänsä runoillan. Duunin jälkeen oli muutama tunti tapettavana joten kävin tekemässä Akateemisessa heräteostoksen, join kupin kahvia ja söin patongin. Huhu kertoi että Hämeentien etnokaupoista saa halpoja riisisäkkejä, joten käytyäni varmistamassa huhun paikkansapitävyyden, päätin mennä tappamaan aikaa oluen ja heräteostokseni parissa. Siellä oli aika autiota. Harri ja se naisesiintyjä viritteli äänentoistoa. Hetken kärsittyäni janoa tiskin edessä kävin tiedustelemassa tietääkö kukaan kuka myisi olutta, ehkä se tyyppi joka veteli niitä piuhoja on siellä duunissa? Ei tietoa. Homma vaikutti jotenkin epäilyttävältä, kunnes iloisen helinän saattelemana joku kantoi kaljakoria tiskin taakse. 4.50e tuoppi. Kyllä työssäkäyvällä muutamaan on varaa.

Ensimmäinen esiintyjä luki runoja i-padilta. Ainoa mitä muistan oli "hakakolme hakakolme hakakolme" (<3<3<3). En oikein saanut selvää mitä se siellä keuhkosi. Sitten taisi käydä joku räppääjä riimittelemässä taustanauhan säestyksellä, se oli ihan leppoisan olosta vaikka vihaankin rap-musiikkia. Sitten joku paksu jäbä soitti kitaraa sekä huuliharppua ja lauloi jostain keinutuolista. Viimeisenä joku nätti tyttö soitti syntikkaa ja kähisi jazzia. Virallisia esiintyjiä seurasi avomikki-osuus, boheemin näköisiä hipstervihervasureita loikki lavalle yksi toisensa jälkeen lukemaan pienistä vihoista ja papereista. Vaikkei kaikki tekstit iskenytkään, täytyy sanoa että tykkään tästä meiningistä: jengi laittaa itsensä likoon. Itse vasta kaapista ulos tipahtaneena huomasin että tekstien lukeminen/esittäminen on ihan eri juttu kuin niiden kirjoittaminen. Se tarjoaa mahdollisuuksia lukemattomiin nöyryytyksiin ja päätymättömille adrenaliini-tötsyille. Hyppää tuleen ja pala! pala! pala!

Luin palkkaorjuutta kauhistelevan runon Kahdeksasta neljään ja muutaman tuopin jälkeen laahustin kotiin, nukuin muutaman tunnin ja lähdin aamulla väsyneenä ja pahoinvoivana töihin. Tyhjentyneenä. Aivot raukeina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti