torstai 16. helmikuuta 2012

kahdeksasta neljään (oodi kellokorteille)

kaikki eivät siihen ilmeisesti pysty,
vaikka ohjeissa sanotaan että kaikkien tulisi niin tehdä
olla osa suurta tuotantolaitosta
joka pyörii ihmislihalla, syö mielenterveyttä ja paskantaa ihmisraunioita
vain säyseät eläimet taipuvat siihen
murretut ja kuohitut
pienet muurahaiset morttelissa
vartioimassa satamien portteja
paistamassa voisarvia
tekemässä valaista parfyymiä
myymässä serpentiiniä ja pillejä

nukun vielä kun rumin osa minusta nytkähtää ylös

herätyskellon laukaukseen
ja laukkaa radalle
palvelemaan, palvelemaan keisaria
jonka kauniit vaatteet on jo vanha tarina
niin vanha ettei ketään kiinnosta
kuin se mitä on itsenäisyyspäivänä linnanjuhlissa päällä
tai onko seuraava älypuhelin entistä älykkäämpi
ja viipaloidut leivät,
viipaloidut juustot
viipaloidut kinkut
ja viipaloidut ajatukset
laatutarkistetut,
yksittäispakatut
ja valmiiksi annostellut

monet siihen ilmeisesti pystyvät
massat jotka pyörittää raskasta koneistoa
kaleeriin kahlitut kurjat soutajat
tyhjyyden limbon kammenkääntäjät
puuvillapeltojen arkisankarit
mikä kertoo että pimeys
joka natustaa meidän pieniä hamsterinsieluja
on pääsemässä voitolle
pinnalla pysyminen on kilpaurheilua
ja inhimillisyys katoava luonnonvara

orjuus ja prostituutio
ammateista vanhimmat
yhdessä
pinoaa tiili kerrallaan
tyhjänpäiväisyyden pyramidia
muistomerkkiä ihmisellle

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti