kirjoitin kirjettä itselleni.
leikkelin lehdistä mielivaltaisesti tekstinkappaleita sekä kuvia ja liimailin niitä epämääräisessä järjestyksessä paperille, muodostaen eräänlaisen kollaasin.
putkiaivot vastaanottavat viestejä lineaarisesti,
missä auki kammettu tajunta muodostaa välittömiä kokonaisuuksia.
jokaisessa arkipäiväisessä toimituksessa on ripaus arvaamattomuutta, jokin mystinen tekijä:
joskus juna ei tule ajoissa koska kiskoilta joudutaan siivoamaan paloletkuilla sinne hypänneen ruumiin kappaleita. hyppäämiselle oli omat syynsä. ehkä se oli perhonen joka laskeutui hänen olkapäälleen ja kuiskutti korvaan: "tee yksi hyvä työ elämässäsi."
joskus on pakko maalata vihreällä koska punainen on loppu.
nuolaisin kirjekuorta. kuoret maistuvat hassulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti