elon merkki

humalaiset kalat tuijottavat eri suuntiin
krokotiilin kieli
kielii suomuisia huulia

työmiehet keinuvat rakennustelineissä
koko yön laulaen joululauluja
lumi hautaa asiakkaat
kerroksittain kinoksiin
vr yllättyi
mayakalenteri loppuu
lääkkeet loppuu ja ideat
kananmunat halkeilee
ja jähmettyy kattilassa
muodottomaksi hyytyneeksi massaksi

kaikki kelpaa taas
mut ei jaksa
eikä oo rahaa

mut hei,
sormet pelaa edelleen

ale

haluaisimme ajatella
että tuskamme on ainutlaatuista
mutta se ei ole:
se on hyvin laimeaa
ja mitäänsanomatonta

se on olematonta
kaikille muille
paitsi meille

ja kun aurinko värjää taivaan
punaisella huudollaan
kiehumme kaikki samassa
merkityksettömyyden kattilassa

siitä riittää täyttämään meidät kaikki,
se on ylitsevuotavainen
ja tasapuolinen

hyvä alku päivälle

pyyhin suuni murusista,
heitän kolmen pisteen korin
rypistyneellä talouspaperilla
yleisö hurraa,
betlehemin tähti loistaa kaupungin yllä,
mainosikkunat laulaa hoosiannaa
ja kuten psykoosini tähtihetkinä,
kaikki mitä teen on taidetta

joulu

helvetin seinät ovat pyöreät
sokeritoukat juoksevat ikuisesti ympyrää
naapurissa vihaisen kuuloista naista raiskataan
joulu on taas

keskiviikko

pelaat hirsipuuta
unelmiesi satumaassa
rakentelet ajatuksista
yksi toistaan nerokkaampia
kidutuslaitteita
tappaaksesi aikaa
koska haluat kaikkea liikaa
yhtäaikaa, mikä muodostaa
inhimillisen elämän
klassisen paradoksin

ja apinat ulvovat puhelinlangoilla
täydenkuun psykoottista mulkosilmää
samalla kun murtovarkaat
hiipivät ikkunoiden takana,
junat syöksyvät kohti
asema-rakennuksia ja
joulumyyjäiset räjähtävät kappaleiksi
päästäen suistaan
kauheimman huudon ikinä

myynti-ilmoitus

Tää oli joku vuosi sitten huutonetissä, varastin sen:


saan häädön ja joudun mielisairaalaan ja ehkä vankilaan pitkäksi aikaa eli myydään koko maallinen omaisusuus ja vaikka elämä:
opel omega 2.2l farrmari valkoinen mällätty keulasta ja perästä
pienellä tai suurella fixillä kuntoon
katsastamaton vm2000 144hp, vakionopeussäädin, automaattinen ilmastointi, talvirenkaat
panasonic viera hd ready taulu-tv 32" sd muistikorttipaikka siisti
lg kotiteatteri ovh 179e hdmi full hd, 3 pietä kautinta
lg 2kpl pasiivisubbareita 400w tehonkesto todella siiisti muotoilu paremmasta kotiteatterista kuin edellinen
technics 2 tie kaiuttimet vm2002 vähän käytetyt Tehonkesto 200w vaaleaa puuta bi wiring ovh 250e
panasonic -kaiuttimet jostain stereopaketista pienet mustat tehonkesto 100w 3d surround, toisessa kolhu ritilässä
kaksi koristetta vesiputous-lasissa
vesipumput kynttiläpaikka takana ovh 150e kpl mustat
tom tom navigaattori xxl onkohan toi nyt jokin laajakuva navi, iso näyttö, ei muistikorttipaikkaa
mobile tv pieni lcd 15" ehkä näyttö toimii nyt titokoneen monitorina
asus tietokonenäppis usb-liittimellä
kirjahylly tai oikeastaan jatkettava kirjahylly Ikea niklas vuosimallia 2000, oikeastaan tv-taso mut hyllyt sivussa
jalkalamppu jossa päävalona kaukosäätimellä toimiva värilamppu.
vaihtaa väriä, vilkkuu ym.
2kpl kauko-ohjattavia pistorasioita
lämpömittari jossa langaton yhteys ulkosensoriin jossa pieni lcd näyttö myös tosi pieni usb hiiri kelautuvallla piuhalla
shark v3 autovahvistin melkein käyttämätön 2x200w siisti saa kai kerran 400w
tallentava philips dvd-soitin
en muista toimiiko ja kaukosäädin löytyy jostain
ruma pirttipöytä jossa tupakanpolttamia jälkiä ja kerran ihmisen käsi ruuvattu pöytään kiinni eli reikä
pieni mehubensapumppu, siisti (ennemmin koriste)
en tiedä miten toimii max litra
pieni keittiöpöytä jossa ollut baarijakkarat mut niitä ei ole. kolhu, yksi jalan muovi puuttuu mutta löytyy jostain
nojatuoli
ihan ok vaaleanharmaa. tummanharmaata sekaisin
helo sähkökiuas tehoja en muista
kahvinkeitin electrolux rosteri sininen
lcd ajastin best taste 2009
tippalukko rikki
ruma divgaani
musta nahka, pahan näköinen
itse pidän päällistä
imuri electrolux oxygen classic 1800w
johdon kelaus rikki, kelaa koko ajan sisään
tehokas mielestäni
käyttämättömiä näkki kortsuja 9kpl
parasta ennen maaliskuu 2016
kaupan päälle 12 viagraa
ei aitoja, vaan rinnakkaisvalmisteita 100ml
kolme saunan jakkaraa puista, eri sävyjä, samanmuotoisia
lauteet mitat 150cm leveät
jääkaappi-pakastin -yhdistelmä rosenlew
kahvat vähän halkeilleet, käytetty
liesi rosenlew, 4 levyä grillausvastukset ylhäällä
nokian matkapuhelimien varaosia, esim. nokia 8800 uusia kuoria, näyttöjä, akkuja, latureita, piuhoja ym
bluetooth auto hf sarjoja 2kpl
ei kyllä osunut silmään, mutta jos ei löydy näkyy hinnassa
jive pro mt3128 multimedia stereo spekers usb, sininen valo, ei erillistä bassoa, rms 2,5w
mikroaaltouuni, ei digi, pyörivä alusta, tehoja en muista
digibokseja
toimivia ainakin topfield siisti kaapeli, muita digibokseja antenniin ja kaapeliin

minä itse
korjaillut nokian matkapuhelimia 14 vuotta
yritysidea, lyhyt, tukeva, rehellinen, empaattinen
sairastan maanis-depressiivistä mielialahäiriötä
maniassa teen töitä 22h eikä väsytä, depiksessä nukun aika paljon,
mutta pystyn tehdä töitä silti omalla ajallani en säännöllisest.
2 lasta, eronnut, omasta mielestä komea, en näyttelyeläin kuitenkaan
hyvä aviomies terveenä
lapsirakas 37v, hyvä sängyssä, irstas anaali ym.
en petä, sinä saat, ei mikään iso vehe, 14cm mut paksu,
sopiva tiedät minne, kaikki terveenä kohillaan
ollut naimisissa 7v
huonot / hyvät välit lasten äidin kanssa
en saa tavata nyt lapsia kun mania päällä
maniassa liian hyvä itsetunto, mut nyt pystyn sanoa paras valinta koskaan
harrastukset: kohta kuntosali, thai nyrkkeily, elektroniikka
olen harrastanut painia ja ju-jutsua sekä potkunyrkkeilyä vähän eli turvallinen
pyörin jengeissä ei kai haittaa, en vakavissani lisää turvaa
hyvä nuolemaan myös kakkosta
ei alkoholiongelmaa
huumeita joskus, en narkki,
rauhoittavia,
tupakoin nyt paljon kun en nää lapsia
mut normaalisti aski päivässä
onhan noi nyt paheita mut ei vakavia

soita ja kysele
tarvitsen asunnon kun saan häädön 29. helmikuuta

vuodesohva joka kylläkin vähän koirankusema kun en tidä miks merkkaili sitä
parisänky 160x200 tumma pähkinä kaareva pääty
kenkäteline, hattuhylly, toinen nojatuoli vaalea, kaatunut kahvia
siemens-matkapuhelin ja jonkin verran puhelimenraatoja
paljon elektroniikkaa
osa aika romua mut säästän kaiken jos joku tarvii

jatkan listaa huomenna


    lisätty myöhemmin:

huom. tämä ei ole vitsi vaan täyttä todellisuutta

    lisätty myöhemmin:

mut pitäkää kiirettä huudoissa oon sen verran huonossa kunnossa
vaikka maniassa tosi hyvä olla niin saatan laittaa piipun suuhun ja pam
mut aamulla klo 9.00 menen hoitoon
en tiedä pakkohoitoon vai vapaaehtoiseen
vapaaehtoisesta puhuttiin mut sen verran flippaa etten tiedä mihin joudun

koitan jaksaa aamuun

kesä

ajattelen edelleen itsemurhia:
hemingwaytä, cobainia, hunteria, paavoa
mutta musiikki on nyt erilainen

kesä on tullut
ja kansanmurhat näyttävät kauniilta
perhoset liiskaantuvat tuulilasiin

yritän olla toivomatta mitään,
rakastumatta keneenkään
väistelen osumia kuin fakiiri
tosin
jos ihminen on kykenevä rimpuilemaan
ei se kai ole saanut vielä tarpeeksi pataan

pienenä pelattiin polttopalloa

yksi toisensa jälkeen tiputtiin
kun pallo saapui mätkähtäen

näen sen jo tulevan kohti

heijastus

olen nähnyt sen unen aiemminkin
hän kastelee kukkia ja laulaa
kaikki elävä laulaa hänen kanssaan

tämä maailma on tehty valosta
aika on pysähtynyt
minä katselen häntä pitkään

jotain lasista putoaa
ja särkyy
tämä ei ole totta
olen nähnyt tämän unen aiemminkin

diotima

joskus ajattelen niitä aamuja
kun istuin makuuhuoneen sängyllä
kahvimuki kädessä
ja katsoin kun meikkaat

luimme ääneen jotain valitsemaani
kuten esim orwellia
ja vaikka yritinkin saastuttaa mieltäsi ajatuksilla
tiesin aina että viisautesi on puhtaampaa
ja alkuperäisempää
kuin skorpionin pistin auringossa
koska kaikki uudet asiat jotka opin kivusta
olivat sinulle itsestäänselvyyksiä

kuoret

rakkaus ei yletä korkealle
eikä siirrä suuria asioita
mutta se sytyttää ledivalot
pimeissä kellareissa

se on enemmän kun ei mitään
ja se ruokkii kissan
ja kastelee huonekasvit
mutta ei paljon muuta

se ei riitä tekemään unelmista totta
eikä pelasta kansanmurhilta
tai muilta järjettömyyksiltä
mutta sitä on juuri ja juuri tarpeeksi
pitämään meidät hengissä

mistä pitäisi kai olla kiitollinen
samalla kun sydämemme jatkavat valheitaan
suolet velloo vatsassa ja mielet halkeilee
juopot hakkaavat vaimojaan,
puhelinkauppiaat jatkavat piinaamistamme
ja yksinäisyys alati poraa kalloja

se ei yletä korkealle
mutta sitä on juuri ja juuri
tarpeeksi pitämään meidät hengissä
samalla kun kasvomme
kuin maalaukset rapistuvat
mitä ikinä se tarkoittaakin

kuinka häissä käyttäydytään?

useimmilla se alkaa siinä
kahden- ja kolmenkympin välillä
ja kuinka pitkälle ehtii pötkiä
ennen normeihin taipumista
indikoi altistumisen astetta
joten vältä sukujuhlia,
vältä televisiokastraatiota
ja vältä liiaksi hymyileviä ihmisiä

suunniteltiin näyttävää sisääntuloa
pari tuntia myöhässä
musta gangsterikupla kaahaa pihaan
ikkanasta tykittää smack my bitch up
kukaan ei huomannut,
jengi söi vaan kermakakkua

lavalla bändi soitti leeviä ja dingoa
mukavaa musiikkia,
sellaista mitä on kiva tanssahdella kevyessä jurrissa
porukka ei kuulemma tykännyt suunsoitosta
psykebluessi ei uponnut suureen yleisöön
eikä anusraiskausperformanssi kuohuviinipullolla
eikä moni muukaan juttu

myöhemmin kuultiin että joku oli vasikoinut hääparin häivyttyä
ja että joidenkin mielestä pitäisi kuulemma oppia käyttäytymään
enkä ole vieläkään ihan varma että oliko ne häät
vai olikohan ne sittenkin hautajaiset

k.o.

mikä tuuli puhalsi
kaikki nämä ihmiset tänne
näiden 
surullisten pöytien ääreen?

kaadan moottoriöljyä kurkustani alas
ja hymyilen jotain vinksahtanutta hymyä
keuhkot rahisee karstaa
niissä on hyvät saundit
kuulostaa
rypistyneeltä muovipussilta 
laastarit irtoo ja liputtaa
epätoivoisen äyskäröinnin stigmat
ei titanickaan selvinnyt
enkä taida minäkään

alan olemaan valmis
seuraavaan painosarjaan

keppi

lyö lisää
ja minä soin

olen täynnä
musiikkia

taide pitkä, elämä lyhyt

olen suunnitellut
itsemurhani
jo valmiiksi:
haluan räjähtää
tunnistamattomaksi velliksi
ihmisjoukon päälle
viimeisenä tekonani
räiskähtää
kuin sielu
van goghin
villistä siveltimestä
taustalla voisi soida
vaikkapa bethovenin
oodi ilolle

kuka kertoisi pikkulinnuille

että olisivat hiljaa kun yritän nukkua
    että olen kyllästynyt niiden sirkutteluun
ja ettei aivoni sulata enään yhtäkään
    pikkulinnunajatusta

kuka kertoisi pikkulinnuille
    ettei positiiviset ajatukset
    aina riitä,
    ja että näen heidän hymyissään epätoivoa

kuka kertoisi pikkulinnuille
    että heidän laulunsa on melusaastetta
    joka täyttää ilman kuolettavalla
            tyhjänpäiväisyydellä

kuka kertoisi pikkulinnuille
    suuremmista petolinnuista
    tai niistä
    joiden pahuus on jalostuneempaa

kuka kertoisi pikkulinnuille
    kivun maailmankaikkeudesta
    ja niistä monista terävistä asioista
    jotka hämmästyttää
            ja kummastuttaa 
    pientä kulkijaa

kuka kertoisi
    ettei muuria voi pysäyttää
    ja kuinka viimeinen taistelu
            aina hävitään
tai
kuka kertoisi pikkulinnuille
    että minäkin yritin
            olla pikkulintu

hormonitoimintaa

"olen taylor durden
ja jumalat ovat puolellani"

"olen taylor durden
ja jumalat ovat puolellani"

ei vittu toimi

saatanan fakiiri,
poltat ittes

se on ihan oikein sulle

uni

kaikki tiet vievät verenkiertoon

ruoansulatuselimistö,
ruumiinontelot,
ja limakalvot

se upottaa
injektiokyntensä sisääni
kehottaa unohtamaan
nielaisee pohjattomaan
    mustaan reikään
vaivun uneen

uni:
kävelen suurta unikkoniittyä
täällä missä on aina nyt
tai ei koskaan
eikä missään

muistan paljon kasvoja
kaikki menneet elämäni
kaikki kimaltaa, lainehtii
virtaa lomittain

tuuli puhaltaa naisen hiuksia
sen silmät helmiäistä
iho lehtihopeaa
en ole varma
kumpi olen

laulan sateessa

kummallista,
se tapahtui hyvin arvaamatta
ja nopeasti
kuin joku olisi
yksinkertaisesti
vääntänyt kytkintä
ja vettä alkoi tulemaan
villinä monsuunina

ihmiset juoksentelivat suojien alle
niinkuin
tämä hauras infrastruktuuri
voisi pelastaa
siltä murhaaja-aallolta
joka vääjäämättä lähestyy
kohti jokaista
haaveilijoiden kaupunkia

laulan sateessa
tai en laula, hyräilen
sekin tapahtuu
pääni sisällä
en tunne kappaletta
mutta se saa tämän kaiken
näyttämään jotenkin
nurinkuriselta

taksit kiertävät ympyrää

pakokaasu tuoksuu hyvälle

pyörryttää

viemärit hymyilevät

tiedän mitä ne ajattelevat

valkoista kohinaa

se vyöryy kohti taas
kuin suuri 
tyhjänpäiväisyyden aalto
ja hukuttaa
merkityksettömän
jaarittelunsa alle
ja mietin: miksi minä?

näytänkö muka
jotenkin sympaattiselta tyypiltä,
sellaiselta jolle voi avautua,
jota kiinnostaa?
minkälaisella ilmeellä
hioisin täydellisyyteen
välinpitämättömyyteni?
- minua väsyttää

ei, en halua satuttaa ketään
haluan vain vähän tilaa
tai jotain hieman 
todellisempaa
kuin nämä 
tasaisesti jatkuvat
kuolonkorahdukset
laiskat, 
pierumaiset äänet
kun ilmat 
vuotaa tyhjiin

kirje haamulle

puoli vuotta olen seurannut kuin lasin takaa
kuinka ajaudut kauemmas
sinne mihin menneiden elämien unet
    hitaasti haihtuvat
asettuvat muistojen galleriaan
sinne tänne läikehtien
kuin vatikaanin katakombien luut

se tapahtuu hidastetusti
kuin elokuvissa
en hengitä, en puhu
katson vain kuin mykkä silmä
kuinka kosketuksen tunne
vähitellen häviää käsistäni

olen taas menossa jonnekin
on kylmä
en ole valmis

jehovat

jehovat kävi ovella evankelioimassa
vanhempi rva huittinen katseli taka-alalta
kun ujo liisa 13-v ojenteli lehtisiä
ja piti mainospuhetta
värähtelevällä äänellä
katsoin molempia silmiin
ja näin
mikä leikki tässä on menossa
en ollut töyhkeä
otin vastaan lehtisen
joka opastaa onnelliseen elämään
(en ole vielä avannut sitä)

vartiotornia en ottanut
koska sellaisen poimin
asematunnelin jeesuksilta
ja askartelin siitä
irvokkaan
syntymäpäiväkortin

möxä

paluu


menin mummojen kanssa bussilla mikkeliin
bussi täynnä pelkkiä vanhuksia
kaljuuntuvia, hauraita

mikkelissä vaihdoin odotuksen jälkeen toiseen
joka sukelsi pitkin hiekkatietä
yhä kauemmas sivistyksestä

puolet matkasta nukuin silmät auki
ja saavuttuani perille nousi voimakas tuuli
taivas oli harmaansininen
ja pellolla näkyi kaksi valkeaa joutsenta

kaupalta enää pari kilometriä kävelymatkaa mökille
viini ja kirjat painaa, johnnie walker ja läppäri
joku voisi kysyä onko mitään järkeä raahata noita nesteitä
julkisilla satojen kilometrien matkaa
mutta kun kyseessä on selviytyminen, mies vastaan luonto,
ei ole varaa tinkiä

en ole ihan varma mitä olen tekemässä,
millaisille voimille altistamassa itseni
tai kuka näitä runoja ylipäätään kirjoittaa
nimittäin toissayönä ei nukuttu silmäystäkään,
viime yönä vain hiukan
aivot tuntuu edelleen uppopaistetulta pesusieneltä,
rapsakoailta ja raukeilta

saavuttuani puran osan tavaroista
istun laiturille, poltan tupakan
tuuli heittää roskaa pinnalle
muistelen kaikkia hyviä aikoja
joita ei enää ole


polku


herään aiemmin kuin kuvittelin
metsän kuoron elämöintiin
keitän kahvia, kirjaan unenriekaleet
aurinko nousee yhä kun kävelen kohti rantaa
hiekkatie tuo mieleen retriittiajat
askel tuntuu taas hyvältä
tässä maailmassa ei ole yhtään ihmistä, mietin,
vain hiekkaa ja auringonpaistetta

valtava kelopuu, mahtava, kuin musta vartiotorni
keihästää muiden ylitse kohti taivasta
nuoremmat puut ovat kerääntyneet sen ympärille
katsomaan kun se näyttää miten kuollaan

venesatamassa löydän polun
puistikosta rantaa myöten niemen nokkaan,
mistä järvi aukeaa
mättäät ovat vielä yöstä märkiä
ja kuten useimmat polut, tämäkin alkaa viattomasti
mutta osoittautuu pidemmäksi
ja raskaammaksi, miltä näytti

kalliolla laitan asettamani kivet takaisin pinoon
ja kun palaan takaisin,
laiturin juurella kissa tuijottaa sorsaa
kävelen kohti, se sähisee
kerron sille kissojen kielellä ettei tarvitse pelätä
se tulee puskemaan, seuraa kuistille,
jatkaa sitten metsästystä



aika on hiekkaa


sammakkokuvioidut verhot
mykät auringonsäteet aamulla
sanattomuus tyhjässä mökissä
tyhjässä, tyhjässä,
tyhjässä mökissä

kävelen hiekkatietä
koira rannalla säikähtää, haukkuu
kun joku kaupunkilainen
rämpii metsiköstä ulos

lämmitän saunaa mekaanisesti kuin hyönteinen
niinkuin tiedän että ihmisen tulee tehdä
säilyäkseen hengissä
onnellisuus on yliarvostettua
onneksi en tunne paljon

divarista löytyi hemingway ja kafka
täällä on niin paljon outoja ääniä
ettei tiedä mikä kuuluu asiaan


syntymätieto


paras antropologinen menetelmä
on jututtaa humalaista isää mökin saunassa
suvusta, menneistä, maista ja puista
ja kalajuttuja

mietin että voisin alkaa tutkimaan folkloristiikkaa
sukupolvet unohtavat syntymätiedon
siitä miten asiat ovat olleet

edistys on niin nopeaa
ettei kukaan osaa kohta tehdä tulta
en minäkään ilman tulitikkuja
puiden syyt on mystiikkaa,
sään kieli salaista,
vierailu luonnossa on harvinaista eksotiikkaa

ruskea karvajalka jolkutteli mäen päällä tietä poikki
kun käveltiin kaupalle
pysähtyi aloilleen, jähmettyi hetkeksi katsomaan
kääntyi sitten ja livahti takaisin siimeekseen
supi kuulemma -
täällä asuu kaikki eläimet

yö on poltettu bensiinillä

sade hakkaa yön rytmiä ikkunaan
kellot jatkavat lyömistään

on taas maailmansota
maailmankaikkeuden kokoisessa kuplassa

päivisin naamioni kätkee
rikollisia ajatuksia

yö on poltettu bensiinillä
istuttu,
poltettu tupakalla reikiä taivaaseen

kaikki haisee yölle
sen sumuiset katseet
naamioituneena kulisseihin

saatana määräsi synapsit ojennukseen
komennukseen
palvelemaan hänen majesteettiaan
tämän maailman herraa
valehtelijaa

sade hakkaa ikkunaa
mustilla sormillaan
sen rytmit ovat jostain kaukaa
tuntematonta musiikkia

pizza-hot

"tavataanko pizzaslaissin merkeissä?"

"nähdään. otan yhden partaterillä ja tabascolla.
rakastan partateriä. ja sinua. pidän myös tabascosta."

"nähdään."

maoi

en mä tiennyt että supersankaritkin on kuolevaisia
nyt tiedän
joten kutsuin super-, hämähäkki- ja lepakkomiehen kylään
tarjosin teetä ja pähkinöitä
puhuttiin mielenterveysongelmista,
nöyryyttävistä tappioista ja super-masennuksesta
ja mietin onko kaikki ollut vaan liian helppoa meille
en tiedä, mutta löysin valon
pienessä tummassa lasipurkissa
siinä lukee hypericum perforatum
1 kpl kolme kertaa vuorokaudessa

nyt olen pyörinyt muutaman vuorokauden
sängyn pohjalla, niistäen yksinäistä nenääni
itkien ja nauraen ja hajoillen
mietin onkohan tämä vielä ihan tervettä
en tiedä enää kenen puoleen kääntyä
löytääkseni armahdusta tai lohdutusta
kissa ahmii ruokansa ja oksentaa parketille
edelleen se on tässä, nukkuu ihan vieressä
yhdessä me rukoillaan anteeksiantoa pieniltä kiviltä
ja niistetyiltä papereilta
ja kirjoittamattomilta runoilta

tutti frutti

kun syö kuivatuista hedelmistä
tehdystä sekoituksesta
joskus sattumalta
saattaa käsi osua
pieneen kookoskuutioon

se on kuin elämä yleensä:
saatanan pihejä ollaan
niiden kookoskuutioiden
        kanssa oltu

kamikazella nirvanaan

syöksyessä 160 metrin korkeudesta
sillalta kathmandun kanjoniin naru jalassa
vapaa pudotus kestää muutaman sekunnin
joki kuohuu ahnaana alla
ajatukset pakenee räjähdyksenomaisesti
jää vain välähdys olemassaolon hulluudesta

bodhipuun alla en nähnyt valaistunutta
vain raajarikkoja orpoja parkoja kerjäläisiä
ja patsaat istuivat järkähtämättä
kun oranssit kaavut jatkoivat
läpi yön lakkaamatta kumarruksiaan

on kai mentävä hyvin kauas
ymmärtääkseen sen tarpeettomaksi
ja uskottava tuhatta hullua
nähdäkseen olevansa itse samanlainen

ja kun päivä päivältä kulissit kaatuvat
jää vain hyvin vähän toivottavaa
ja kaikki muuttuu hyvin pieneksi
kuten valonsäde joka kevätaamuna eksyy
oksien lomista pöytäliinaan
tai
pieni hipaus
inhimillisyyttä

hehkulamppuhuijaus

jotkut sanovat että ihmisen tulisi kasvaa
toisten mielestä tulisi kutistua
katselen ikkunasta harmaata sohjoa
ja mietin että pitäisi lukea joku kirja
mikä saisi elämän vaikuttamaan kiinnostavalta
jotta muistaisin olevani
arkkityyppisen tarinan arkkityyppinen sankari
ja että matka olohuoneesta keittiöön
ja vessaan on ihmeellinen seikkailu

tiedä sitten johtuuko se serotoniinivajeesta
vai kenties tähtien asennosta
mutta tuntuu jotenkin vaikealta uskoa
tai tiskata, tai imuroida

en tiedä tahdonko olla onnellinen
tai välttyä onnettomuudelta
nyt on mennyt viikko
aika hiljaisissa merkeissä
alan kaipaamaan sitä masennusta
ja maniaa, joka sai minut sanomaan
vaikka se olikin naurettavaa

jotkut sanovat että ihmisen tulisi palaa
koska elämä on kulutustavaraa
ja valo on harvinaista
jotkut sanovat että tulisi hukkua
kyllästää itsensä tällä kaikella
koska aika kuluu ja muovi on halpaa

Hienostuneinta hulluutta

Ajattelin kokeilla kääntäjän hommia. Erikoisen pakkomielteeni ajamana päädyin kääntämään viime vuosisadan alun boheemitaiteilijoiden kirjoittamaa absintti-runoutta. Aluksi idea oli, että luen runoja 1900-luvun alun hengessä puoliyksityisissä Dorian Gray -iltamissa hyvinkääläisen shamaanitaiteilijan Ari Tukiaisen kotona vanhalla meijerillä. Myöhemmin tuli eri tahojen kanssa mieleen, että porjektia voisi myös kehitellä pidemmälle myöhemmin. Mutta se jää vielä nähtäväksi.

"Anna minun hullaantua,
hullaantua absintin hulluudesta.
Villeimmästä, kaikkein
ylellisimmästä hulluudesta."
-Marie Corelli

hyväntekijä

oli huono päivä,
väistelin feissareita
ja ajattelin dalai-laman neuvoa:
"jos et pysty hyvään,
vältä aiheuttamasta pahaa"
ja tulin siihen tulokseen
että se on ihan sopiva veruke
ihmisten välttelyyn tänään

toisinaan se on minun panokseni
maailmanrauhan edistämiseksi

en kannata mitään puoluetta,
poliitikkoa,
tai jääkiekkojoukkuetta
ja feissareille heti alkuun tiedoksi:
ei, ei kiinnosta ihmisoikeudet
eikä kiinnosta pitkittää
tätä hidastettua globaalia
juna-onnettomuutta
tarvitaan vähän enemmän
kuin kymppi kuussa
vaientamaan omatuntoni ääni
pieni ihme, tai oikea resepti

harpoin, ja mietin maailman kurjuutta
romanikerjäläisiä
jotka repivät voimapihdeillä
kirkon kuparirakenteita,
epäonnistuneita itsemurhia,
puhelinkauppiaita,
tulehtuneita varpaankynsiä,
lista vain jatkui,
ja mietin
että ne ovat kaikki
sopivia verukkeita
ihmisten välttelyyn tänään
ja että minulle pitäisi myöntää
mitali tai nobel tai jotain
mielummin kuin niille
irvokkaille virnuilijoille
jotka tekevät sisustusohjelmia
tai kirjoittavat horoskooppeja
tai suoltavat
sitä imelää hattaraa
mikä saa kenet tahansa
toivomaan pikaista päätöstä
tälle kaikelle

kotiin päästyäni
varmistin turvalukituksen kahdesti
vein roskapussin parvekkeelle
otin sukat pois jalasta
ja nukahdin

Kokeellista runoutta

Se oli hirveää. Painajaiset tapahtuneesta piinaavat minua edelleen antamatta rauhaa. Ei pelkästään yöllä kun nukun, vaan myös päivisin. Havahduin ulko-oven kolahdukseen ja ponnisteltuani itseni ylös hirvittävän nestehukan ja päänsäryn kiduttamana löysin asuntoni kaaoksesta, aivan kuin täällä olisi harjoitettu jotakin muinaista jumalanpilkkaa. Siellä täällä irti hakattuja raaroja ja ruumiinkappaleita, tyhjiä pulloja, omituista kirjoitusta seinillä ja kaappien ovissa, wasabi-perunalastujen silppua kaikkialla. Kysymyksen täytyi olla jostakin perverssistä noituudesta. Löysin olohuoneen pöydältä tahraiseen pahvinkappaleeseen raapustetun salaperäisen viestin joka viittasi johonkin tuleviin ajankohtiin.

Kokoillessani harvoja muistikuvia yhteen, äkkiä puhelin soi. Otto kysyi missä olen. Onnistuttuani mongertamaan olevani kotona, juuri herännyt, sain vastaukseksi epätoivoista naurua. Päätin siis unohtaa ajatukset nukkumisesta ja lähdin vaappumaan kohti Tiedostamoa. Duo Terveys oli tehnyt soundchekit ja timantinkovassa iskussa kun saavuin. Asensin kohinageneraattorin ja valmistauduin lukemalla vanhoja eskimo-rukouksia. Koko kaupungin kerma tuli kuuntelemaan runoja. Tilaisuus oli valtava suksee. Paikalla oli kaikki valtakunnalliset mediat, joimme shampanjaa ja allekirjoitimme sopimuksia kaikkein vaikutusvaltaisimpien yhtiöiden kanssa.

Vasta myöhemmin minulle alkoi paljastumaan edellisen illan kulku yksityiskohtineen kun kävi ilmi että kaikki kyseenalaiset kohtaukset oli päätyneet nauhalle. Silmieni edessä vilisti kauheita näkymiä kuin Hieroymus Boschin maalauksista. Hurvahtaneet simpanssit hyppivät kurkipotkuja keittiössä keskellä yötä vaahto suunpielistä lennellen, yöllä ovikelloa soittelevat kummalliset ihmiset, absinttia ryystävä psykedeelinen näppäimistö. Se kaikki oli niin käsittämätöntä etten voinut olla varma mikä oli totta ja mikä unta.

IRL

Bukowski sanoi että runoluennat on sellaisia tapahtumia missä lahjattomat ihmiset lukevat runojaan toisilleen ja kutsuvat itseään runoilijoiksi. Kuulostaa hyvältä ajattelin, ja kahlasin polvia myöten lumessa kohti Neljättä linjaa missä HPC oli mainostanut järjestävänsä runoillan. Duunin jälkeen oli muutama tunti tapettavana joten kävin tekemässä Akateemisessa heräteostoksen, join kupin kahvia ja söin patongin. Huhu kertoi että Hämeentien etnokaupoista saa halpoja riisisäkkejä, joten käytyäni varmistamassa huhun paikkansapitävyyden, päätin mennä tappamaan aikaa oluen ja heräteostokseni parissa. Siellä oli aika autiota. Harri ja se naisesiintyjä viritteli äänentoistoa. Hetken kärsittyäni janoa tiskin edessä kävin tiedustelemassa tietääkö kukaan kuka myisi olutta, ehkä se tyyppi joka veteli niitä piuhoja on siellä duunissa? Ei tietoa. Homma vaikutti jotenkin epäilyttävältä, kunnes iloisen helinän saattelemana joku kantoi kaljakoria tiskin taakse. 4.50e tuoppi. Kyllä työssäkäyvällä muutamaan on varaa.

Ensimmäinen esiintyjä luki runoja i-padilta. Ainoa mitä muistan oli "hakakolme hakakolme hakakolme" (<3<3<3). En oikein saanut selvää mitä se siellä keuhkosi. Sitten taisi käydä joku räppääjä riimittelemässä taustanauhan säestyksellä, se oli ihan leppoisan olosta vaikka vihaankin rap-musiikkia. Sitten joku paksu jäbä soitti kitaraa sekä huuliharppua ja lauloi jostain keinutuolista. Viimeisenä joku nätti tyttö soitti syntikkaa ja kähisi jazzia. Virallisia esiintyjiä seurasi avomikki-osuus, boheemin näköisiä hipstervihervasureita loikki lavalle yksi toisensa jälkeen lukemaan pienistä vihoista ja papereista. Vaikkei kaikki tekstit iskenytkään, täytyy sanoa että tykkään tästä meiningistä: jengi laittaa itsensä likoon. Itse vasta kaapista ulos tipahtaneena huomasin että tekstien lukeminen/esittäminen on ihan eri juttu kuin niiden kirjoittaminen. Se tarjoaa mahdollisuuksia lukemattomiin nöyryytyksiin ja päätymättömille adrenaliini-tötsyille. Hyppää tuleen ja pala! pala! pala!

Luin palkkaorjuutta kauhistelevan runon Kahdeksasta neljään ja muutaman tuopin jälkeen laahustin kotiin, nukuin muutaman tunnin ja lähdin aamulla väsyneenä ja pahoinvoivana töihin. Tyhjentyneenä. Aivot raukeina.

kirje

kirjoitin kirjettä itselleni.
leikkelin lehdistä mielivaltaisesti tekstinkappaleita sekä kuvia ja liimailin niitä epämääräisessä järjestyksessä paperille, muodostaen eräänlaisen kollaasin.
putkiaivot vastaanottavat viestejä lineaarisesti,
missä auki kammettu tajunta muodostaa välittömiä kokonaisuuksia.
jokaisessa arkipäiväisessä toimituksessa on ripaus arvaamattomuutta, jokin mystinen tekijä:
joskus juna ei tule ajoissa koska kiskoilta joudutaan siivoamaan paloletkuilla sinne hypänneen ruumiin kappaleita.  hyppäämiselle oli omat syynsä. ehkä se oli perhonen joka laskeutui hänen olkapäälleen ja kuiskutti korvaan: "tee yksi hyvä työ elämässäsi."
joskus on pakko maalata vihreällä koska punainen on loppu.
nuolaisin kirjekuorta. kuoret maistuvat hassulle.

rakas päiväkirja

rakas päiväkirja,
kai sä oikeesti rakastat mua?
mul ei oo ketään muuta :(

runoilijan stigmat

kirjoitin blogia
kyllä, kirjoitin blogia
on nöyrryttävä jokaiseen häpeälliseen innovaatioon
pysyäkseen ajan hermolla
nähdäkseen miten tämä saatanan riivaama sukupolvi
tanssii rokkia, heristää virtuaaliperseitään
ja nyrkkejään
ja kerran kiepsahdettuasi yli tapahtumahorisontin
olet ikuisesti välimuistin vankina
lol
(turha haaveilla kansanedustajan urasta)

kahdeksasta neljään (oodi kellokorteille)

kaikki eivät siihen ilmeisesti pysty,
vaikka ohjeissa sanotaan että kaikkien tulisi niin tehdä
olla osa suurta tuotantolaitosta
joka pyörii ihmislihalla, syö mielenterveyttä ja paskantaa ihmisraunioita
vain säyseät eläimet taipuvat siihen
murretut ja kuohitut
pienet muurahaiset morttelissa
vartioimassa satamien portteja
paistamassa voisarvia
tekemässä valaista parfyymiä
myymässä serpentiiniä ja pillejä

nukun vielä kun rumin osa minusta nytkähtää ylös
herätyskellon laukaukseen
ja laukkaa radalle
palvelemaan, palvelemaan keisaria
jonka kauniit vaatteet on jo vanha tarina
niin vanha ettei ketään kiinnosta
kuin se mitä on itsenäisyyspäivänä linnanjuhlissa päällä
tai onko seuraava älypuhelin entistä älykkäämpi
ja viipaloidut leivät,
viipaloidut juustot
viipaloidut kinkut
ja viipaloidut ajatukset
laatutarkistetut,
yksittäispakatut
ja valmiiksi annostellut

monet siihen ilmeisesti pystyvät
massat jotka pyörittää raskasta koneistoa
kaleeriin kahlitut kurjat soutajat
tyhjyyden limbon kammenkääntäjät
puuvillapeltojen arkisankarit
mikä kertoo että pimeys
joka natustaa meidän pieniä hamsterinsieluja
on pääsemässä voitolle
pinnalla pysyminen on kilpaurheilua
ja inhimillisyys katoava luonnonvara

orjuus ja prostituutio
ammateista vanhimmat
yhdessä
pinoaa tiili kerrallaan
tyhjänpäiväisyyden pyramidia
muistomerkkiä ihmisellle

länsimaisen filosofian historia pähkinänkuoressa

platon oli kova jätkä
aina valmiina ottamaan erää
sokrates oli juoppo
aristoteles oli nössö
tuomas akvinolainenkin
paskasakkia kaikki
paitsi platon
aina valmiina otteluun
öljytty vartalo auringossa kimaltaen